IT-kouluttajat ry

Blogi

Blogi kuukausinäkymä

Kirjoittaja: Päivi Klimenko

Tässä blogikirjoituksessa pohditaan perinteisten toimisto-ohjelmien näyttökoetilaisuuksien kehittämisen mahdollisuuksista ammattikorkeakoulun TVT-opettajan näkökulmasta.

Uskoisin, että tieto- ja viestintätekniikan ohjelmien osaamisen arviointi kokonaisuudessaan on jo käytännössä haasteellinen tehtävä monelle opettajalle koulutusalaan katsomatta. Uskoisin myös, että opiskelijalle, jonka osaamista tässä näyttötilanteessa arvioidaan, lannistaa tekeminen ainakin sen epäaitouden osalta. Tällä tarkoitan tekemistä ja harjoittelemista keksityn kohteen tai yrityksen tehtävillä kuin oikeilla työelämän esimerkeillä. Oikeilla casetehtävillä tekemisestä voisi tulla motivoivampaa. Opiskelijathan ovat taustoiltaan jo monien tekniikoiden osaavaa sukupolvea, mutta järjestelmällisesti huomaan yli 10 v TVT-opettajana toimineena, mm. ammattikorkeakoulussa, että osaaminen on ainakin tämän alan ensimmäisen vuoden opiskelijoilla hyvin erilaista ja ainakin liiketalouden näkökulmasta minimaalisen vähäistä. Onneksi se on näin, sillä muuten minulle tai samaa työtä opettavilla ei olisi liioin töitä. No, mutta kuitenkin tällä alalla TVT-opetus tuo monenlaisia haasteita mm. opiskelijoiden erilaiset osaamistasot, tekniikan kehittyminen, ohjelmien nopeat versiomuutokset, työelämän tuomat haasteet, jopa kansainvälisellä tasolla jne. Joten näyttökokeen tekeminen ja valmistautuminen sen tekemiseen eivät ole itsestäänselvyys tai helppo opiskelijalle ja opettajalle.

TVT-koulutustyötä tehneenä sekä opiskelijanakin itse toimineena koen tällaiset TVT-näyttökoetilanteet opiskelijan näkökulmasta ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi. Ensinnäkin tiukka aikataulu ei välttämäti kerro osaamista yksilökohtaisella tasolla ja motivoiko se opiskelijaa tekemään tehtävää kunnolla. Vuosia asiaa tehneenä ja pohtineena uskallan väittää, että näiden vanhanaikaisten ja vakiintuneiden menetelmien osalta opiskelija ei voi todellista osaamistaan näyttää. Näiden taitojen osaamista tulisi mielestäni miettiä niin, että kohteeksi koetilanteeseen voitaisiin saada oikea case. Oikea työ näyttökokeessa motivoi opiskelijaa paneutumaan tehtävään oikealla tavalla. Koeaikaa voisi pidentää tai oikeastaan sen voisi jakaa kahdelle eri päivälle, jolloin ensimmäisen päivän jälkeen opiskelija voi pohtia työtään ja kehittää sitä sekä tehdä lopullisen työn perehtyneesti seuraavana päivänä. Ohjeita sekä muita materiaalejahan on käytetty koetilanteissa aikaisemminkin, joten miksei opiskelija voi pohtia ja tarkentaa osaamistaan ensimmäisen päivän jälkeen. Koevilpin välttämiseksi ensimmäisen päivän tiedostot voisi palauttaa sovittuun paikkaan (verkko-oppimisympäristö), joka on käytettävissä sitten seuraavana päivänä. Opettajan motivaatio tehtävänannon osalta kasvaisi mielestäni mielekkäämmäksi, kun kysymyksessä on oikea case, jonka avulla myös saada tietoa tämän päivän työelämään liittyvistä ko. tarpeista.

Casetapauksien hyödyntäminenhän on ollut ja kuulunut aina ammattikorkeakoulujen käytäntöön ja uskon, että työelämä on käytännössä hyvin mukana esim. harjoittelussa, opinnäytetöissä ja muissa projekteissa, mutta miten TVT-näyttökoecase? Ammattikorkeakoulujen tehtävä on selkeästi määritelty työelämään liittyväksi jo lainsäädännössä, joten myös käyttöä tämän tyyppisesti voisi olla hyvä ja käytännönläheinen.

Rohkenin kyseistä uudistusta kokeilla käytännössä Kajaanin ammattikorkeakoulussa liiketalouden koulutusohjelman ensimmäisen vuoden TVT-opintojaksolla. Opiskelijat laativat TIVIAn teemayhdistykselle IT-kouluttajille esitysmateriaalien mallipohjat sekä ”Ilmianna vuoden 2014 TVT-ope!” -esityksen. Yritin myös löytää vastaavanlaisia käytännön esimerkkejä muiden ammattikorkeakoulujen opintojaksokuvausten kautta, mutta uudistamisen merkkejä en ainakaan muutaman läpikäyneenä löytänyt. Pitämäni näyttökoetilanteen jälkeen halusin vielä opiskelijoilta palautteen, joka näytti erittäin positiiviselta. Palautteen perusteella opiskelijat olivat ehdottomasti oikeanlaisen casetapauksen kannalla näyttökoetilanteesta. Opiskelijat keskittyivät itse tekemiseen ja nopeudella ei ollut merkitystä joustavan aikataulun puitteissa vaan opiskelijat keskittyivät konkreettiseen tekemiseen oikean casetapauksen kanssa innostuneesti. Vastaajista n. 90 %:a (N = 35) koki kahdelle päivälle jaetun näyttökokeen mielekkäämmäksi kuin mitä olivat tehneet tai kuulleet aikaisemmin näyttökoetilanteesta.

Eija Kalliala jo blogikirjoituksessaan 6.6.2014 kirjoitti TIVIAn ja IT-kouluttajat ry:n lausunnosta Opetushallituksen Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnon luonnoksesta, joka luo suuntaviivat huomisen ICT-ammattilaisten kouluttamiselle. Tänä päivänä, kun emme tiedä miten teknologia kehittyy ja miltä maailma sekä työelämä viiden vuoden kuluttua näyttävät, on tärkeätä tarjota nuorille niin hyvät eväät kuin nykytietämyksellä pystymme! Olen sitä mieltä, että myös muutoksia TVT-näyttökokeissa ja näiden arvioinnissa tulisi tehdä käytännönläheisemmäksi ja motivoivammaksi tavaksi kuin mitä tehdään suurimmaksi osaksi tällä hetkellä.

Blogin kirjoittaja, Päivi Klimenko, on opettanut toimisto-ohjelmia vuodesta 1997 alkaen yksityisellä ja julkisella sektorilla sekä pitänyt tietokoneen A-ajokorttitutkintojen valmennuksia.

Viimeksi muutettu: 
Maanantai, 26 tammikuu, 2015 - 19:58

Kirjoittaja: Tarmo Toikkanen

2600 koululuokkaa on käytännössä kokeillut oppimisaktiviteetteja, jotka minä olen muotoillut, tutkimusryhmäni muiden jäsenten kanssa. Neljä vuotta muotoilua ja pilotteja iTEC-hankkeessa on päättynyt. Mitä jäi jäljelle?

No ensinnäkin ne tuhannet koululuokat pitkin Eurooppaa, joissa oppilaat ovat jo kokeneet uusia oppimisen ja opettamisen malleja. He eivät enää palaa takaisin vanhaan tylsään opetukseen. Melkein tärkein tulos on oppilaiden motivaation nouseminen kautta linjan. Enää ei tarvitse maanitella oppilaita tekemään muuta kuin istumaan pulpetissa, kun oppilaat jopa vaativat muilta opettajilta vastaavia mahdollisuuksia tehdä, tutkia, tuottaa, julkaista, ihmetellä ja oppia.

Mutta enää me emme tee uusia oppimisaktiviteetteja, projekti on päättynyt. Onneksi projektin arvioijat näkivät, että näin hyviä oppimisaktiviteetteja tuottavaa muotoilua pitäisi jatkaa projektin jälkeenkin. Viimeisen vuoden aikana tiimimme tehtävänä olikin tuottaa opettajille suunnattu tuote tai väline, jolla he voivat itsenäisesti jatkaa tätä muotoilutyötä.

Tulos on Edukata, oppimisaktiviteettien muotoilumalli. Siihen on kiteytetty ne tärkeimmät osallistavan muotoilun periaatteet ja tekniikat, joiden avulla ryhmä opettajiakin voi (ainakin koulutetun fasilitaattorin avulla) tuottaa omia oppimisaktiviteettejaan, oman ja koulunsa opetuksen parantamiseksi.

Osallistava muotoilu (participatory design) sopii oikeastaan mihin tahansa uuden toimintatavan, palvelun tai tuotteen kehittelyyn. Opetusektorilla Edukata on erityisen sopiva väline OPS2016:n viemiseen koulun oman toimintasuunnitelman ja -kulttuurin osaksi.

 

Viimeksi muutettu: 
Torstai, 29 tammikuu, 2015 - 23:22
Tagilistaus: 

Kirjoittaja: Ilpo Kantonen

Sain käsiini vanhan 1990-luvun alkupuolella tehdyn lautapelin Ministerit kiipelissä. Sitä ei enää valmisteta. Pelissä oli loistavia leikkimielisiä yhteyksiä todelliseen politiikkaan. Mietin aihetta myös politiikan pelillistämisenä. Onko sellaista? Tietenkin on. Useampi poliitikko on harmitellut mediapelin vaikutuksia omiin päämääriinsä tai kannatukseensa.

Molekyylimallinnusta on myös pelillistetty. Kuka tahansa ihminen voi ottaa osaa peliin. Suuri määrä ihmisiä rakentaa tieteellistä molekyylimallia pelinä.

Voitaisiko poliittista ja hallinnollista päätöksentekoa pelillistää sellaiseen muotoon, että kansalaiset voisivat osallistua päätösten tekoon joko neuvoa antavana osana tai jopa päättäväksi osaksi? Se lähentäisi varmasti kansaa politiikkaan, mutta sillä voi olla varjopuolensa. Miten kaikki voisivat päästä yhteisymmärrykseen jostain asiasta? Soveltuvin osin pelillistämisestä olisi hyödyllisiä mahdollisuuksia.

Viimeksi muutettu: 
Maanantai, 26 tammikuu, 2015 - 19:59
Tagilistaus: 

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö samoin kuin koodaus valtaavat peruskoulun vuonna 2016. Tarmo Toikkanen on ehdottanut sisaryhdistyksemme Sytykkeen LinkedIn-ryhmässä, että Sytyke ja TIVIA laatisivat ohjeistusta tai lausuntoa ICT:n tai TVT:n käytöstä ja koodaamisesta peruskoulussa. Ohjeistusta tai lausuntoa olisi voinut työstää Sytykkeen laivaseminaarin Tietotyö+1 rinnakkaistyöpajassa. Laivaseminaari oli ja meni viime viikolla. Rinnakkaistyöpajat kantoivat hyvää hedelmää, mutta peruskoulun ICT ja koodaus taisivat niistä uupua.

Mutta hei! Me IT-kouluttajathan voimme laatia yhdessä TIVIAn ja Sytykkeen kanssa ohjeiston tai lausunnon ICT:n opetuskäytöstä ja koodauksesta peruskoulussa! Mitä asioita pitäisi ottaa huomioon? 

Ideoita ja kommentteja voi heittää tähän blogiin tai IT-kouluttajien ryhmään LinkedInissä tai Facebookissa tai jaettuun Googlen dokumenttiin. Lisätietoja OPS2016:sta ja sen saamista palautteista voi onkia Opetushallituksen sivustolta.

Viimeksi muutettu: 
Maanantai, 26 tammikuu, 2015 - 20:00
 
"Raspberry Pi B+ top" by Lucasbosch - Own work. Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons.

Luin tätä artikkelia: Kids Are Learning to Code With a Slice of Raspberry Pi ja mieleeni nousi seuraavanlainen ajatus:

Oppikirjan hinnalla jokaiselle oppilaalle oma tietokone

Uusi Raspberry Pi B+ on saanut monta uutuutta:

  • GPIO pinnejä ennen 26 nyt 40
  • USB portteja ennen 2 nyt 4
  • Mikro SD-kortti
  • Pienempi energiankulutus nyt 0,5W ja 1W välillä
  • Parempi äänen laatu

Hinta noin 40 € http://hinta.fi/724007/raspberry-pi-700mhz-512mb

Jostain syystä tämä ei tunnu kuitenkaan koulumaailmalle kelpaavan. Yhden iPad:in hinnalla (noin 300 € halvimmillaan http://www.vertaa.fi/tablet_pc/apple/) saisi siis noin 8 Raspberry Pi:ta. Näytöt, näppäimistöt, hiiret jne. saisi varmaan kierrättämällä tai lahjoituksina. Käyttämällä avoimen lähdekoodin ohjelmistoja saataisiin kaikille suomen oppilaille omat henkilökohtaiset tietokoneet ohjelmistoineen. Samalla saataisiin loistoväline ohjelmoinnin opiskeluun, joka on 2016 OPS:ssa jo mukana.

Viimeksi muutettu: 
Maanantai, 26 tammikuu, 2015 - 20:00
Tagilistaus: 

Linda Liukkaan ja Juhani Mykkäsen Koodi2016-opas julkistettiin tiistaina 10.6.2014 Helsingin Kaapelitehtaan Turbiinisalissa. Keskiviikkona kirjan kirjoittajat kertoivat Ylen aamu-TV:ssä ohjelmoinnista ja siitä, mitä se voisi olla peruskoulussa parin vuoden kuluttua ja mitä se nyt on vapaaehtoisissa koodauskerhoissa. Ohjelmoinnin luonteesta he kertoivat Yle Radio 1:n ohjelmassa Aristoteleen kantapää. Opetushallituksen Irmeli Halinen ja Helsingin opetusviraston Mediakeskuksen Liisa Lind valottivat seuraavana lauantaina Ajankohtaisessa Ykkösessä ajatuksiaan koodaamisesta kouluissa

Aiheesta keskustellaan mm. IT-kouluttajien LinkedIn-ryhmässä, Twitterissä sekä Facebookissa IT-kouluttajien ja Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -ryhmässä. 

Linkkejä

Viimeksi muutettu: 
Maanantai, 26 tammikuu, 2015 - 20:01

TIVIA ja IT-kouluttajat muotoilivat Opetushallitukselle lausunnon Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnon luonnoksesta.

Lausunnossa painotamme taitoja, joita työelämässä tarvitaan tänään ja huomenna. Millaisia nämä taidot ovat? Löydämme niitä TIVIAn strategisesta suunnitelmasta, jonka kuvassa 1 esitetään ICT-alan trendit ja niiden priorisointi merkittävyyden ja ajankohtaisuuden mukaan.

Näistä Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnossa pitäisi näkyä ainakin kyber- ja tietoturva, pilvipalvelut, avoin tieto, Big Data, BYOD, esineiden internet sekä pelillistäminen ja vuorovaikutuspalvelut. Arviointikriteereissä pitäisi kautta linjan itsenäisen työskentelyn ohella korostaa tiimityöskentelyä ja vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja. Projektityöskentelyssä perinteisen ositetun ja vaiheistetun projektityön rinnalla pitäisi näkyä ketterä projektityö.

Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnossa koulutamme huomisen ICT-ammattilaisia. Emme tiedä varmuudella, miten teknologia kehittyy ja miltä maailma ja työelämä viiden vuoden kuluttua näyttävät. Mutta silti! Tarjotaan nuorille niin hyvät eväät kuin nykytietämyksellä pystymme!

Viimeksi muutettu: 
Maanantai, 26 tammikuu, 2015 - 20:01